MITÄ ON
DOKUMENTAARINEN
HÄÄKUVAUS ?
JA ONKO SE PARAS VAIHTOEHTO SULLE?
DOKUMENTAARINEN hääkuvaus on läsnäoloa ja huomaamista
D
okumentaarinen hääkuvaus tarkoittaa hääpäivän kuvaamista sellaisena kuin se tapahtuu – ilman jatkuvaa ohjaamista tai hetkien lavastamista. Tavoitteena on nähdä päivän fiilikset, ilot, ihmiset ja pienet ohikiitävät hetket niinkuin ne on, ja hiton hienosti kuvattuina. Kaikki puhuu tarinankerronnasta, mutta dokkari ON sitä.
Dokumentaarinen hääkuvaus on läsnäoloa.
Ohjaamisen ja lavastamisen sijaan valokuvaajan täytyy osata tarkkailla. Seurata mitä tapahtuu nyt, ja ennakoida mitä tapahtuu ihan pian. Valokuvaajan on osattava myös sommitella, nähdä tausta, valo ja varjo. Kaikki siinä hetkessä ennen hetkeä.
Hääpäivä on aivan täynnä kaikkiapieniä juttuja, outoja joita ei tarvi, eikä ees voi lavastaa. Ne täytyy vaan huomata ja niihin pitää osata valmistautua. Ja muistaa kuvata.
Hyvä dokkarikuvaaja löytää päivän rytmin, elää siinä mukana ollen osa porukkaa. Samalla löytää hetket ja tekee niistä pysyviä ja tekee niistä taidetta. Häiritsemättä ja keskeyttämättä.
Dokumentaarinen ei missään tapauksessa tarkoita passiivista sivussa haahuilevaa kuvaajaa, joka ottaa kuvia koko päivän sieltä ja täältä. Mä tykkään sanoa sitä koko päivän kuvaamiseksi. Dokumentaarinen on mulle ja mun mielestä paljon enemmän. Se on näkemistä ja ymmärtämistä. Tilanteiden ja ihmisten lukemista. Se on ajatus ja yritys rakentaa päivästä hiton siisti tarina.
Mitä dokumen-taarinen hääkuvaus ei ole
ehkä olis okei, jos tähän laittais pienen listan myös siitä mitä dokumentaarinen hääkuvaus ei ole.
Ei oo koko päivän poseeraamista
Ei oo suunniteltua kuvalistaa, joka pitää saada päivän aikana suoritettua.
Ei oo näyttelemistä ja uusintoja
Ei ole trendiposeja, jotka vanhenee nopeasti (okei, kaks on ihan fine!)
Ei ole valokuvaaja, joka ottaa kuvia, muttei ota kuvia
D o k u m e n t a a r i n e n t y y l i e i p o i s t a s u u n n i t e l m a l l i s u u t t a – se on enemmän ajatus siitä, että ne hetket löytyy kyllä. Rakentamatta ja pakottamatta.
“Ei mitää hiton näytelmää”
Miltä dokumentaarinen hääkuvaus näyttää käytännössä?
Mä liikun tilanteiden mukana ja ennakoin, en kovin mielellään pysäytä.
Ohjaan vain silloin kun se helpottaa teitä (esim. potreteissa, ryhmäkuvissa (hurja aikasyöppö suunnittelematta ja “johtamatta”, ja jos näyttää että olisi tulossa jonkinlaisia muita aikataulullisia haasteita)
Pienet välihetket on melkeinpä eniten tärkeitä. Usein isoihin odotettuihin hetkiin liittyy niin paljon huomiota ja just sitä odotusta, että kaikki maailman rentous ja luonnollisuus on ehkä enemmän lattialautojen väleissä kuin siinä hetkessä.
Teidän ei tarvi miettii kameraa – teidän tarvii vaan olla. Koska hääpäivä, jos joku, on teidän päivä.
Lopputuloksen on tarkoitus olla tarina, ei pelkkä kokoelma “hääkuvia”.
MIKS parit haluaa
dokumentaarista
hääkuvausta?
seimmiten parit jotka fiilistelee dokumentaarista kuvausta on yhdestä asiasta aina samaa mieltä:
Heille hääpäivässä on kyllä tärkeetä miltä se näyttää, mutta kuitenkin ennen kaikkee m i l t ä s e t u n t u u.
Näille pareille tärkeintä on:
Saada olla oikeesti läsnä ja mukana päivässä
Luotto valokuvaajaan, ja siihen että upeita valokuvia on myös “tekemättä”
Saada oikeesti elää se päivä, ja muistaa aidot hetket, ei päivän täydeltä lavastuksia.
Saada valokuvat joista näkee häät sellaisena kuin ne oikeesti oli, eikä jonkun muun pinterest-ideaalina.
U
Öö, entä potretit?
Tässä on ihan pieni väärinymmärryksen mahdollisuus!
Dokumentaarinen tuntuu omalta jutulta ja parhaalta vaihtoehdolta, mutta hitto nyt ollaan ykköset päällä upeina, iloisina ja halutaan myös potretteja. Nekö jää saamatta, koska kuvaaja sano että tänään ei poseerata.
Ei jää saamatta.
Potretit voidaan toteuttaa vaikka kahdella eri tavalla
Perinteisesti. Varataan niille aika ja kuvataan ne! Tadaa. Poseerataan! Jeesaan kyllä!
Kuvataan ne, kun teillä on spontaanisti fiilis että NYT! Mä mietin paikan, mä mietin jutut.
Dokumentaarinen tyyli ei laita ovii kiinni potreteilta– te saatte päättää, miten ne toteutetaan, jos sellaiset haluatte!
Ei keskeytetä päivää väkisin kohdassa X tai Y. Kuvataan potretit luonnollisesti ja sopivassa hetkessä. Tai jos mielummin haluatte, niin varataan niille hetki ja kuvataan ne silloin. Sovitusti ja suunnitellusti.
“Dokumentaarinen tyyli ei laita ovii kiinni potreteilta”
A
Käsikirjoituksen ulkopuolelta
ika usein hääpäivän kaikista tärkeimmät ja muistettavimmat hetket on sellaisia joita ei heti tai ollenkaan tajua tapahtuneen.
Just niitä pieniä palasia kaikkien suunniteltujen “pakollisten” huippujen välissä. Sellaisia joita kukaan ei voi odottaa, tai olettaa, ja joissa kuitenkin päivä on kaikista eniten TE.
Nää hetket on hyvän dokkarikuvaajan kulta-aikaa. Se on sitä, että osaa löytää pienet hetket, ennakoida ennakoimattoman ja tehdä ohikiitävistä ohittamattomia.
ONKO DOKUMEN-
TAARINEN
HÄÄKUVAUS SULLE ?
Täydellisesti jos:
Koet että haluat päivästä mahdollisimman aidot muistot
Haluat oikeesti olla läsnä sun päivässä ilman että se keskeytyy kohdassa x, y, z valokuvien takia.
Uskot sun valokuvaajan taitoon löytää hetket —ja haluat, ettei sun tarvi kantaa vastuuta siitä, että ne hetket myös tallentuu.
Uskot siihen ettei kaikki paras oo kiiltokuvaa
Tiedät ettei hääpäivän tarvi olla käsikirjoitettu tai lavastettu. Se on just silloin eniten teitä.
Jos kuitenkin koet että sulle on turvallisinta ja mukavinta se, että oot tarkasti ohjaksissa siitä mitä kuvia haluat ja saat, ja haluat että valokuvaaja ohjaa päivää, hetkiä ja tilanteita paljon päivän aikana, niin ehkä perinteisempi valokuvaaja, tai valokuvaustyyli on sulle paras —ja se on tosi ok!
Oikeen tyylin —oli se mikä tahansa— pitää tuntua omalta, hyvältä ja turvalliselta. Ei sellaiselta joka mistä tahansa syystä tuo paineita, epävarmuutta tai jännitystä.
Dokumentaariset kuvat kestää aikaa
J
oka vuosi, tai ainakin joka toinen vuosi valokuvauksessa on jonkinlainen trendi. Joku pose tai editointityyli tai joku muu juttu on “THE”.
“THE” kuitenkin vaihtuu. Se mikä ei vaihdu on fiilis kun katot sun kuvia ylihuomenna tai jonkun muun ylipitkän ajan päästä ja mietit että, “ei hitto… tältä se päivä tuntui.”
Hääkuvat jotka kestää parhaiten aikaa, ja on niitä kaikkein tärkeimpiä on ne jotka on eniten aitoja. Vuosien päästä ei tarvi miettiä miks hitossa me poseerattiin noin — muistelet mielummin miltä se hetki tuntui, miltä se ilta tuoksui, tai miltä viini maistui just siinä hetkessä.
Niissä hetkissä, ja niissä kuvissa on se oikeista oikein hääpäivän taika.
Jos tää tapa kuvata tuntuu omalta, laita mulle viesti ja kerro millainen päivä teillä on mielessä. Mä kerron rehellisesti sopiiko mun tyyli teille – ja miten teidän päivästä saadaan kaikki irti ilman että siitä tulee kuvaussessio.
Usein kysyttyä dokumentaarisesta hääkuvauksesta
Ohjaatko koskaan?
Yes darling – mutta vain silloin kun se auttaa ja tekee tilanteesta teille helpomman.
Saadaanko potretit varmasti?
Saatte, jos haluate! Sovitaan yhdessä, haluatteko niille oman ajan vai kuvataanko ne päivän mukana.
Entä ryhmäkuvat?
Hoituu. Ne otetaann tehokkaasti ja selkeästi, ilman että koko päivä pysähtyy. Tähänkin on hyvä suunnitelma.
Mitä jos jännittää kameraa?
Silloin dokumentaarinen on tosi paras vaihtoehto, koska teidän ei tarvitse “osata olla kuvissa”. Te osaatte kaikista parhaiten koko maailmassa olla te. Se riittää.
Sopiiko dokumentaarinen tyyli myös isoihin juhliin?
Ehdottomasti – mitä enemmän tapahtuu, sitä enemmän on kaikkee meneillään. Dokumentarinen kuvaus sopii kaikenkokoisiin juhliin. Kuvausaika suunnitellaan juhlaan sopivaksi, tyyliä ei tarvitse muuttaa mihinkään.