Dokumentaarisen
ja perinteisen
hääkuvauksen erot
Usein hääkuvaajaa etsiessä huomio kiinnittyy ensimmäisenä kuvien tyyliin. Miltä kuvat näyttävät. Minkälainen väripaletti kuvissa on, miten ne on sommiteltu ja niin edelleen. Onko kuvat:
Vaaleasävyisiä, raikkaita, ehkä hempeitä.
Tummempia ja tunnelmallisia. Dramaattisia.
Luonnonvaloa vai rakennettua valoa.
Onko niissä filmikuvan tuntua, vai puhdasta modernia.
Oikein hyviä lähtökohtia, ja todellakin haluat tyylin joka miellyttää sun silmää nyt ja sadan vuoden päästä.
Mutta todellinen, syvin ero ei lopulta ole sävyissä.
Se on siinä, miten kuvaaja on läsnä hääpäivässä.
Miten hän liikkuu liikkuu, missä hän liikkuu
Miten kohtaa teidän tärkeimmät ihmiset
Miten vaikuttaa päivän rytmiin — vai vaikuttaako.
Se, miten kuvaaja elää päivän mukana, vaikuttaa aivan kaikkeen.
Ei todellakaan vain kuviin.
Vaan kokonaan siihen, miltä päivä tuntuu.
U
PERINTEINEN hääkuvaus
– rakennetta ja ohjausta
Perinteinen hääkuvaus perustuu selkeään suunnitelmaan.
Päivään varataan kuvaushetket.
Potretit otetaan niille tarkoitetulla ajalla.
Ryhmäkuvat järjestetään tehokkaasti.
Klassiset hetket varmistetaan ja kuvaus painottuu niihin.
Monelle tämä tuo turvallisuuden tunnetta.
Päivällä on selkeä rakenne.
Tiedetään mitä tapahtuu ja milloin.
Kuvat ovat huolellisesti rakennettuja.
Mutta kokemus voi olla melko ohjattu.
DOKUMENTAARINEN hääkuvaus
– läsnäoloa ja luottamusta
okumentaarinen hääkuvaus lähtee ihan toisesta ajatuksesta:
Päivää eikä hetkiä rakenneta valokuvausta varten.
Valokuvaus kietoutuu koko päivän ympärille.
Hetkiä ei pysäytetä.
Niitä ei lavasteta uudelleen.
Samaa ei toisteta.
Hetket eletään, päivä eletään.
Tunne ei ole ohjattua.
Se on aitoa.
Päivän kulussa tämä tarkoittaa:
Vähemmän keskeytyksiä.
Vähemmän esiintymistä.
Enemmän aikaa yhdessä.
Ja ennen kaikkea: enemmän läsnäoloa.
Ja jos haluat tietää enemmän dokumentaarisesta hääkuvauksesta, niin kirjoitin siitä ainakin täällä:
mitä dokumentaarinen hääkuvaus tarkoittaa
D
suurin ero ?MILTÄ PÄIVÄ TUNTUU
Hyvä kuvaaja ottaa hyviä kuvia — tyylistä riippumatta.
Suurin ero ei ole pelkästään lopputuloksessa.
Se tuntuu koko päivässä.
Perinteinen kuvaus rytmittää päivän tarkasti.
Dokumentaarinen antaa sille tilaa.
Kun päivällä on tilaa hengittää, ihmiset rentoutuvat.
Kun ihmiset rentoutuvat, he ovat aidosti läsnä.
Ja sitten käy niin, että kuvat eivät vain näytä upeilta —
ne myös tuntuu: tanssit jaloissa, hymy poskilla, viini kengänpohjassa(?).
ENTÄ POTRETIT?
Dokumentaarinen ei tarkoita, ettei potretteja oteta.
Se tarkoittaa, ettei niitä tarvitse puristaa väkisin tiettyyn hetkeen.
Potretit voidaan kuvata silloin, kun:
Päivä antaa upean valon, tai muun hienon tilanteen.
Teillä on rauhallinen hetki kahdestaan.
Te haluatte pienen rauhallisen hetken kahdestaan.
Tunnelma tuntuu oikealta.
Lopputulos: yhtä lailla tyylikäs ja teitä.
Mutta kokemus: rennompi.
KONT-
ROLLIA
VAI
LUOTTA-
MISTA ?
Kysymys ei lopulta ole tyylistä.
Se on tästä:
Haluatko kontrolloida hetket —
vai haluatko elää ne?
Perinteinen tarjoaa enemmän kontrollia.
Dokumentaarinen vaatii luottamusta.
Luottamusta hetkiin.
Luottamusta siihen, että te riitätte ilman käsikirjoitusta.
Luottamusta valitsemaasi kuvaajaan, hän näkee olennaisen.
Valokuvaajan valinta ei ole vain esteettinen päätös.
Se on yhtälailla päätös siitä, miten haluatte päivän elää, ja millaisena haluatte päivän muistaa.
Jos pohdit vielä miten löydät just parhaan valokuvaajan teille, niin kirjoitin muutamalla sanalla mitä kannattaa huomioida hääkuvaajaa valitessa
päivän ei tarvitse pysähtyä kameran takia.